Tunnustan heti alkuun: en ole syntyperäinen stadilainen, vaan muutama vuosi sitten kehä kolmosen ulkopuolelta muuttanut landen kasvatti. Olen kuitenkin mielestäni sopeutunut varsin hyvin elämään pääkaupungissa. Asuin ensin vuokralla Alppilassa yksiössä ja sen jälkeen Roihuvuoressa kaksiossa. Totuin siis hyviin palveluihin, liikenneyhteyksiin ja muuhun kivaan mitä Helsinki tarjoaa.

Kaikki muuttui kuitenkin vuoden 2009 lopulla. Vuokralla asumiseen kyllästyneenä päätin hankkia ihan oman (=pankin) asunnon. Koska logistiikan ammattilaisen huikealla palkalla ei kantakaupungista juuri pientä yksiötä isompaa lukaalia osteta, eikä hyvin viihtyisän Roihiksen seudullakaan sopivia asuntoja ollut tarjolla (Se asuntohan siis oli AIVAN PAKKO saada hankittua noin viikon sisällä lainapäätöksestä. Minäkö muka impulsiivinen?) oli pakko laajentaa hieman hakualuetta.

Tämän seurauksena löysin sitten itseni ja mieheni ajelemasta eräänä hyvin synkkänä marraskuun iltana kohti Pihlajamäkeä, josta minulla ei ollut kertakaikkiaan minkäänlaista ennakkokäsitystä. Asunto vain oli kuvissa näyttänyt ihan kivalta. 

Pihliksessä ajoimme ensin ostarin ohi. Se oli hyvin ruma. Myös kaikki ympäröivät talot näyttivät hyvin rumilta. Totesin miehelle, että luultavasti kaikki näyttäisi paremmalta päivänvalossa kuin pimeässä sadesäässä. 

Löysimme ostarin takaa, korkean mäen päältä oikean talon, joka oli hyvin pitkä ja yllätys, yllätys, ulkopuolelta hyvin ruma. Kiinteistövälittäjä johdatti meidät asuntoon, jonka sen hetkinen asukas, lähes 80-vuotias mummo, oli myös paikalla. Asunnossa oli kukkatapetit, kukallinen  sohva, pitsiverhot ja kaikkea muuta mitä vain voi kypsään ikään ehtineen naisen asunnolta odottaa. Ei siis sisustuksellisesti ehkä ihan hieman alle kolmekymppisen pariskunnan kanssa samaa linjaa. 

Päässäni kuitenkin naksahti jotain. Olihan asunto hyvin tilava, hyväpohjainen, ihan siisti ja plussana myös lasitettu parveke, josta oli avarat näkymät, ei vastapäisen talon seinää. Hintakin oli jotain aivan muuta kuin muut katsastamani, jotka toki sijaitsivat hieman lähempänä kaupunkia. Seuraavaksi löysinkin itseni sitten Malmilta (iik!) allekirjoittamasta tarjousta asunnosta.

Seuraavana iltana soi puhelin. Asunto oli minun. Muuttaisin lähiöön.