lauantai, 21. elokuu 2010

Ebay-addiktio

Lähiössä ei ole kauppoja. Tai no, onhan Pihliksen ostarilla S-market, josta saa ostettua maitoa ja leipää ja paljon muuta ei sitten saakaan. Etenkään kenkiä tai laukkuja. Keskustaan on myös lähiöstä pitkä matka. Nettiyhteys kuitenkin toimii ja shoppailu internetin ihmemaassa on muutenkin mukavaa ja helppoa. Etenkin alkuvuodesta, kun punnan kurssi oli erittäin alhainen, seurasin Ebayta päivittäin ja tuli ostettua kaikenlaista (mekkoja, kenkiä laukkuja... well, you get the picture). Parhaimmillaan saman viikon aikana saatoin saada neljä pakettia. Onneksi useimmiten tilaamani tavarat tulivat kotiovelle asti, koska lähin Posti sijaitsee Malmilla, jonne menen vain äärimmäisen pakon edessä (viime viikolla muuten tuli ilmoitus, että Pihliksen ostarin R-Kioskiin tulee Postin palvelupiste, josta saa noutaa paketteja. Meinasin seota onnesta.).

Parhaita Ebay-löytöjäni ovat olleet Evansin nahkasaappaat (n. 25 euroa), Irregular Choicen aivan ihanat korkkarit (alle 30 euroa) ja Marks & Spencerin silkkimekko (n. 35 euroa) sekä pari kympin verran maksanutta vintage-nahkalaukkua.   

Lähiaikoina ei ole kyllä tullut netissä juurikaan shoppailtua, mitä nyt tilasin Ellokselta 300 eurolla vaatteita. Tokihan syksyksi täytyy saada jotain uutta. Nyt odottelen kovasti, että yoox.comissa alkaisi 'Sale last call', josta voi saada laadukkaita merkkituotteita suorastaan törkeän edullisesti. Viimeksi sain m.m. Versuksen korkkarit 85 eurolla, alkuperäinen hinta oli 250 euroa. Yooxin alennusmyynneissä vaan täytyy olla tosi nopea, että saa juuri haluamansa, parhaat tavarat myydään hetkessä loppuun.

sunnuntai, 8. elokuu 2010

Sininen hetki

Makuuhuoneen pääväriksi olimme valinneet Tikkurilan Harmony-sarjasta värin Pisara, joka lastun perusteella oli sellainen kiva siniharmaa. Väri näytti sopivan hyvin yhteen kahdelle seinälle suunnitellun tehostevärin (violetti) kanssa.

Kun väriä alettiin sutimaan seinään, selvisi että värilastu ei ehkä ihan vastannut todellisuutta. Seinät nimittäin näyttivät hyvin sinisiltä. Koska olimme kaiken muuttohässäkän jälkeen hyvin väsyneitä siinä vaiheessa kun makkarin seinää maalattiin, saimme väristä hysteerisiä naurukohtauksia. Ajattelimme, että ehkä siihen pikkuhiljaa tottuisi, eikä se näyttäisi enää niin kamalalta. No, tähän mennessä on tullut melkoisen selväksi, että ei totu. Seiniä odottaa uudelleenmaalaus jollain hieman miellyttävämmällä (=ei häivähdystäkään sinisestä) värillä. Onneksi tehosteseinät sentään onnistuivat huomattavasti paremmin, ettei sentään koko huonetta tarvitse maalata uudestaan.

Sininen seinä. Ikävä kyllä värin sinisyys ei aivan toistu kuvassa yhtä hyvin kuin luonnossa.

 

torstai, 8. heinäkuu 2010

Pomppis tuli taloon

Edellisessä asunnossani oli vuokranantajan pesukone, jota sain käyttää. Omaan asuntoon piti kuitenkin hankkia oma kone. Pesukoneen sijoittaminen kylpyhuoneeseen vaan oli varsin haasteellista, koska edellinen asukas oli rakennuttanut sinne suuren kaapiston, jonka sisälle myös kone oli sijoitettava. Kiersimme Vantaan Tammistossa kaikki mahdolliset kodinkoneliikkeet ja lopputulos oli se, että markkinoilta löytyi tasan yksi kaappiin mahtuva malli, Candy Aquamatic 100F. Se oli pieni, söpö ja hyvin italialainen. Italialaisuus ei minun mielestäni yleensä koskaan (okei, Ferrari on poikkeus) ole kovin hyvä piirre. Olen itse italialaisessa yrityksessä töissä ja tapa hoitaa asioita on jokseenkin mielenkiintoinen.

Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut, joten pikkukone saapui parin päivän kuluttua iloksemme. Pyykkiä piti tietysti heti päästä pesemään. Kone alkoi töihin iloisen kitinän saattelemana. Hieman huolissamme seurasimme sen toimintaa, mutta ihan hyvin se näytti kuitenkin pyörivän, pesuohjelma vaan kesti ihan tolkuttoman kauan... Ja sitten alkoi linkous. Kone pomppi kuin viimeistä päivää ja tuntui, että koko asunto tärisi. Kammottavan metelin lakattua menin avaamaan pesukoneen luukkua ja pyykin mukana sieltä tuli ihana sininen savupilvi ja sähköpalon käry. Mies avasi pikavauhtia koneen päälliosan, mutta onneksi siellä ei sentään liekkejä näkynyt.

Seuraavana päivänä soitimme heti huoltoon ja sieltä rauhoiteltiin, että on kuulemma ihan normaalia että ensimmäisen linkouksen jälkeen kone savuaa, kun tiivisteet hankaavat. Tieto ei kyllä minua erityisemmin rauhoittanut, mutta päätimme joka tapauksessa antaa koneelle toisen mahdollisuuden. Tosin nopeimmalla linkouksella konetta ei ensimmäisen kerran jälkeen ole käytetty ja minä pesen pääasiassa pikaohjelmilla, koska "normaalit" ohjelmat kestävät aivan tolkuttoman kauan. Lakanapyykit pestään muualla, koska pikku pomppiksen kapasitetti ei niihin riitä.

Pomppis on kyllä ajan myötä rauhoittunut, eikä pompi enää yhtä innokkaasti kuin alussa (eli konetta ei tarvitse joka pesun jälkeen hinata takaisin paikalleen). En kuitenkaan suosittele kyseistä mallia kenellekään ja jos tulee uuden koneen osto eteen saa kaapisto lähteä sen sijaan että ostaisin samanlaisen pikkukoneen tilalle.

Pomppis. Oranssin teipin funktio on pitää pesuainesäiliön luukku kiinni kun kone linkoaa.

lauantai, 1. toukokuu 2010

Ooppeli on hyvä peli

Muuttoon ei tarvita välttämättä pakettiautoa vaan todistettavasti se onnistuu myös kahdella henkilöautolla. Meillä oli muuttoautoina Opelit (farmari-Astra ja pikkuinen Corsa eli tuttavallisemmin Sorsa). Tässä vaiheessa joku varmasti ajattelee, että muuttaja on tässä tapauksessa hyvin vähän tavaraa omistava henkilö. Aivan näin asia ei kuitenkaan ole. Taloutemme yhteenlaskettu kirjamäärä on varmaankin n. 200 kpl (joista osa minun erittäin paksuja ja painavia hevostietokirjojani), cd-levyjä lienee kolmisensataa ja omistan myös lähes 100 paria kenkiä (joita ei todellakaan voi kuljettaa sullottuna valtaviin muovisäkkeihin, vaan ne pitää pakata siististi laatikoihin). Tavaraa siis toisin sanoen on ihan tarpeeksi. 

Onneksi huonekalut ovat kuitenkin enimmäkseen mallia Ikea (juu, en todellakaan ole mikään yksilöllisyyttä korostava sisustusintoilija). Ikean huonekalut ovat käteviä muutossa, koska ne voi purkaa osiin (three hoorays for the flat pack furniture!). Suurin osa kalusteista oli alun perinkin roudattu kaupasta kotiin Sorsalla.

Huikea kolmen hengen ja kahden auton muuttoporukkamme aloitti hommat kymmenen aikaan aamulla. Muuttomatka onneksi oli kohtuullisen lyhyt (n. 6 kilometriä yhteen suuntaan), koska aika monta kertaa kyllä päivän aikana sitä väliä kyllä ajeltiin. Kaikki sujui ihan mukavasti muuten, mutta 120 cm leveä runkopatjasänky ei kyllä mahtunut Astran perään. Kävimme siis ostamassa muutenkin jo tutuksi tulleesta Lanternan K-Raudasta kuormaliinat, joilla sänky sitten kiinnitettiin auton katolle. Hieman kyseenalaiselta kyseinen viritelmä näytti, mutta onneksi oli arkipäivä ja hiljaista liikenteessä, joten sänky saatiin kunnialla perille.

Viimeinen kuorma saatiin Pihlikseen illalla puoli yhdeksän aikaan. SIellä sitten tavarakasojen keskellä ihmettelimme, mihin mahtuisimme nukkumaan, makuuhuonehan oli siis vielä täysin vaiheessa. Sen verran väsytti, että ihan hyvin tuli uni olohuoneessa kaiken kaaoksen keskelläkin.  

En todellakaan suosittele muuttoa ilman pakua kenellekään, enkä aio itsekään niin enää tehdä vaikka se onnistuisikin. Kannattaa myös haalia mahdollisimman iso muuttoporukka.

Seuraavana päivänä muuten isoveljeni soitti ja kertoi ostaneensa juuri pakettiauton,..  

lauantai, 24. huhtikuu 2010

Tapettia, tapettia ja vielä lisää tapettia

Tammikuun puolessa välissä sain avaimet uuteen, ikiomaan asuntooni. Koska asunto tosiaan näytti siltä, että siellä oli asunut lähemmäs 80-vuotias mummo, edessä oli pieni pintaremontti. Olohuoneessa ja makuuhuoneessa oli molemmissa tapetit, minä taas halusin seiniin maalipinnan.

"Kyllä tapetin päälle voi ihan hyvin maalata", vakuutti armas kollega työpaikalla. Olimme siis varustautuneet ainoastaan maalausvälineillä kun menimme aloittamaan remonttia. Teimme pikatestin yhteen pieneen seinänpätkään ja totesimme, että työkaveri oli joko valehdellut minulle tai ei ollut kovin hyvin perillä asiasta. Tapetti nimittäin alkoi kupruilla hyvin kauniisti maalipinnan alla.

"Ei se mitään, otetaan sitten tapetit pois", totesimme ja suuntasimme lähimpään K-Rautaan ostamaan tapetin poistoon sopivaa ainetta. Mies lähti remonttihommiin ja minä palasin vanhalle asunnolle pakkaamaan. Parin tunnin päästä tuli puhelu, jonka sisältö oli se, että tapetti on hyvin tiukasti kiinni ja sitä on ainakin kaksi kerrosta. Mies hälytti apuun yhden kaverin ja minä jatkoin pakkaamista.

Illalla menin katsomaan, mitä oltiin saatu aikaiseksi ja näky oli varsin vaikuttava. Tapettia oli riivitty irti sieltä mistä se helpoiten lähti ja alta oli paljastunut uusia kerroksia. Siellä täällä oli pieniä tapetin rippeitä, joiden kimppuun minä sitten kävin sumutepullon ja kynsien kanssa. On muuten tosi mukavaa ja rentouttavaa hommaa se tapetin raapiminen seinistä...

Minulla oli onneksi seuraavina päivänä loistava syy pysyä poissa remontin keskeltä kun jouduin menemään töihin. Mies jatkoi remontointia apuvoimien kanssa. Iltaisin saamani raportit eivät varsinaisesti mieltä ylentäneet: "Joo, kyllä sieltä makuuhuoneen päätyseinästäkin löytyi vielä kolmas tapettikerros". Alkoi hieman hirvittää kun aikaa oli alle viikko suunniteltuun muuttopäivään ja kaksi viikkoa siihen kun vuokrakämpän piti olla tyhjä.

Kyllä suomalainen laiskanpulskea heviäijäkin kuitenkin osaa olla tehokas kun oikein haluaa. Muuttopäivää edeltävänä iltana olohuoneen seinässä säteili tasainen vaalea (Tikkurilan Harmony, sävy Tofu) maalipinta ja makuuhuoneessakaan ei enää tapettia näkynyt. Ei muuta kuin tavaroita roudaamaan.

Siinä sitä tapettia nyt on. Huomaa edellisen asukkaan kauniit pitsiverhot.

 

Tämä näyttää jo paremmalta.

Makuuhuoneen seinäkin on saanut jo pohjamaalia pintaa.